Vienon Kammarin tytöt virpomassa Mäkikylässä
Vienon Kammarin nuoret Sanni Tarakkamäki vasemalla ja oikealla Kamilla Lähteenmäki ja Aino Vesterinen kävivät palmusunnuntaina 9.4 Mäkikylän palvelukeskuksessa virpomassa asukkaita. Asukkaat saivat itselleen virpomisoksan ja pääsiäiskortin, joita nuoret olivat tehneet molempia 70 kappaletta. Virpomisen yhteydessä nuoret juttelivat asukkaiden kanssa, ja antoivat oksan ja kortin. Asukkaat kiittelivät ja olivat iloisia, kun nuoret toivat pääsiäistunnelmaa Mäkikylään.
Terveisin Aino Vesterinen
”Kiitos mielettömän paljon siitä, että sain mahdollisuuden olla Mäkikylän palvelukeskuksessa Kuusankoskella töissä. Olen kiitollinen. Opin paljon uutta kesätyöpaikaltani ja vanhuksilta, kuulin paljon tarinoita heidän lapsuudenkokemuksistaan, pelasin heidän kanssaan bingoa. Keräiltiin kukkia, meillä oli tosi hauskaa. Ymmärsin, kuinka onnelliseksi he tulivat, kun heitä kuunteli, vei raittiiseen ulkoilmaan, pelattiin yhdessä, olin vain läsnä.
Ajatella, kuinka niinkin pieni asia saa toiset onnelliseksi. Heidän hymynsä ja onnellisuuden mukana tunsin itseni tärkeäksi heidän silmissään. Sillä hetkellä tiesin, että tähän ammattiin kuulun, tämä on minun paikkani.”
Kiitos!
Sanni Tarakkamäki
Hoiva-apulaisena vanhainkodissa
Aloitin 14-vuotiaana ensimmäisen kesätyöni Mäkikylän pk:n Onnelassa. Nyt olen 19-vuotias ja takana on viisi vuotta hoitoapulaisena vanhainkodissa. Valmistuin keväällä 2015 merkonomiksi, mutta heti valmistuttuani vaihdoin alaa ja aloitin tänä syksynä lähihoitajaopinnot edellä mainittujen vuosien innoittamana.
Vanhainkodissa ollessani olen oppinut tärkeitä asioita.
Opiskelemaltani asiakaspalvelualalta ei saa samanlaista kokemusta asiakkaan kohtaamisesta kuin hoitotyössä. Kaupassa tervehdin asiakasta ja palvelen tätä, jonka jälkeen tilanne on ohi. Vanhainkodissa minulla on vanhuksen kasvojen takana koko tarina. Minun ja vanhuksien välisissä keskusteluissa on mukana koko heidän elämänkaarensa. Muistan jokaisen vanhuksen koko nimen ja pääpiirteittään heidän taustansa (ammatti, perhe, asuinalue, lemmikit jne.) Osaan ottaa puheeksi heidän kanssaan asioita, jotka saa heidät hymyilemään. Vanhukset kertovat minulle kullanarvoisia tarinoita esimerkiksi maamme sodista. Saan vanhuksilta tärkeitä elämänneuvoja ja ohjeita arkipäiväisissäkin asioissa. Piirakan leipominen mummojen kanssa nostaa heille muistot mieleen leivontahetkistä omien jo aikuisiksi kasvaneiden lapsenlapsien kanssa. Tai kun piirakkaa leivottiin pellolla olleille miehille päivän päätteeksi. Liikutun, kun vanhus palaa katseessaan ja puheissaan vuosikymmenien taa silmäkulmassaan onnen tai kaipuun kyynel rakkaimpiaan kohtaan. Tässä työssä oppii arvostamaan ihmistä ja ymmärtämään miksi ihminen on sitä, mitä hän tänä päivänä on.
Ystävystyin erityisesti kahden rouvan kanssa, joista toinen nukkui viime vuonna pois. Toista ystävääni olen käynyt tapaamassa hänen merkkipäivinään tai muuten vain. Tämä rouva ei enää näe, mutta tunnistaa minut äänestäni ja puhuttelee minua nimeltäni, olen tästä aina ihmeissäni, sillä hän on ainut vanhuksista joka tuntee/muistaa minut näin hyvin. Välillä toivoisin, että olisimme eläneet nuoruutemme samaan aikaan, sillä tulemme niin hyvin juttuun keskenämme, että varmasti olisimme tuolloin olleet sydänystäviä.
Olen oppinut arvostamaan aikaisemmin ”vanhojen ihmisten asioiksi”-mieltämiäni asioita. Pidän mustavalkoisista elokuvista, sota-aikojen musiikista ja olen oppinut leipomaan. Olen harmissani, kun vanhainkodissa olisi pitänyt osata tanssia, mutta minulle ei ole ikinä opetettu jenkkaa, polkkaa saatikka valssia. Olen kiinnostuneempi omista juuristani. Elämän rajallisuuden ymmärrettyäni olen tietoisesti lisännyt aikaa ja yhteydenpitoa isoäitieni kanssa. Vaarini ovat nukkuneet pois. Opin, että ihminen tulee kohdata aina ennakkoluuloitta ja ihmisyyttä arvostaen.
Lähihoitajaopiskelija, Pihla Karhunen
Kouvolassa 20.9.2015
Vienon Kammarin nuoret virpomassa Palmusunnuntaina
Olimme virpomassa Mäkikylän palvelukeskuksessa vanhuksille ja toivottamassa hyvää onnea ja terveyttä tuleviin päiviin.
Toimme mukanamme iloa ja pirteyttä jokaiseen huomiseen. Virvoimme isolla viiden hengen porukalla, johon kuului minä Sanni Tarakkamäki, Kamilla Lähteenmäki, Teri Luoma, Edit Nurmi sekä poppoomme ainoana poikana edusti Eetu Kinnunen.
Lausuimme jokaiselle vanhukselle kauniin pääsiäisrunon.
Meille suurena palkkanamme oli saada heille hyvä mieli ja suuri hymy kasvoille.
Tulemme mielemme ensivuonna uudelleen!
Suuret kiitokset Vienolle ja koko Mäkikylän palvelukeskuksen poppoolle!
Teksti: Sanni Tarakkamäki
Arpajaismyynti nuorten työllistämiseen
Vienon Kammarin tempaus Kuusaan Torilla oli 29.3.2018
”Osta arpa – työllistä nuori !”
Arpamyynti ja lahjoitukset tuottivat yhteensä 860 €.
Näin työllistyi yksi nuori Mäkikylän palvelukeskukseen vanhusten virkistys- ja ulkoilu seuraksi.
Vienon Kammari kiitää kaikkia arpojen ostajia, lahjoittajia ja vapaaehtoistyöntekijöitä.