Matkalla Petroskoissa ja Kizin saarella.
Kesä-heinäkuun vaihteessa matkasimme Äänisen rannoille. Matkapäivän aamuna taivaansini peitti laidasta laitaan taivaankannen. Tunsimme, että kesä oli alkanut sinä aamuna ja päivänä. Ylitimme rajan Värtsilässä. Tulliin kannoimme matka- ja avustustavaramme. Tullivirkailija rouva pyysi avaamaan vauvapaketin. Hän kysyi: ”vienkö kirkolle?”. Vastasin, että tämä on lahja Petroskoin äidille ja hänen vauvalleen synnytyssairaalaan. Yritin solmia pakettia kiinni, mutta tulli-rouva halusi auttaa ja sitoi sen ja toivotti hyvää matkaa. Tulen muistamaan tämän meidän naisten välisen kohtaamisen koskettavana hetkenä. Hetkenä, naisten, joiden molempien elämän kosketuspintaan liittyivät lapset. Tässä kohtaa muistoihini liittyi myös muistomerkillä – Murheen Ristillä käynti ja sen sanoma.
Netin tekstissä kerrotaan.
Neuvostoliiton Suomea vastaan aloittama Talvisota oli Neuvostoliitossa vaiettu sota.
Vuoden 2000 heinäkuussa Impilahden Koirinojalla paljastettu Murheen Risti on ensimmäinen Venäjällä Talvisodan muistoksi sijaitseva muistomerkki.
Murheen risti kuuluu Laatokan Karjalassa matkaavien suomalaisten vakiokohteisiin. Näin myös meille, jotka matkasimme alueella kesäkuussa 2017.
Karjalan johtajan Sergei Katanandov’n sanoman mukaan ”Murheen Ristin” paljastaminen merkitsee paljon sekä Venäjälle, että Suomelle.
”Tämä on Venäjällä ensimmäinen Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan tapahtumista muistuttava monumentti. Historian oppikirjojen laatijat eivät muistaneet vuosiin sitä, – Katanandov sanoi, – Pidämme muistomerkin pystyttämistä sodan kaikkien uhrien muiston ikuistamisena ja rauhan vertaiskuvana kansojemme välisissä suhteissa”.
Murheen Risti- kokonaisuuteen kuuluu mm. taulu, jossa on kiveen hakattuna seuraavat sanat:
”1939-1940, Venäjä ja Suomi, kaksi sisarusta. Suomi ja Venäjä, kaksi äitiä.
Nyt he muodostavat tämän Murheen Ristin.
Itsestään heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi ja kätensä liittyneet yhteen.
Toivossa, että rakkaus voittaa. Se riippuu meistä jokaisesta.”
Jatkoimme matkaa Matroosin kylään. Kuulimme kylän historiaa menneistä ajoista ja nykyhetkestä. Tämä käynti olisi oma tarinansa, joka ehkä joskus kirjoitetaan.
Ensimmäisen matkapäivän päätteeksi majoituimme Hotelli Pohjolaan. Toinen päivä oli Petroskoin kiertoajelu ja kaupungin historiaan tutustuminen. Vapaa-aika, jolloin oli mahdollisuus toteuttaa omia toiveita! Ilta huipentui kanteleryhmän esityksellä – jonka aikana vedettiin henkeä, kun esitys oli niin henkeäsalpaava ja taputukset kestivät pitkään. Pieni on maailma, sillä yhden kantelesoittajan Petroskoista olin tavannut Viipurin musiikkiopiston konsertissa.
Kolmas matkapäivä vei matkalaiset Kizin saarelle, joka kuuluu Unescon perintökohteisiin. Saatellessani matkalaisia laivaan, äänekkäät Äänisen aallot löivät pärskeitä Rautakadulle. Rautakadulla on erikoinen puu, jonka korvaan voi kuiskata toiveen, jonka toivoo toteutuvan. Itse jäin tulkki Elisabetin kanssa keskustelemaan ja jakamaan avustustuliaisia kolmen lastenturvakodin Olga-johtajalle. Lapset ovat huostaan otettuja tai hylättyjä lapsia. Lapset ovat 3-18 vuotiaita. Siitä sainkin ajatuksen, että Petroskoin lapset ovat niitä, joille kudomme talveksi lapasia ja sukkia. Kohta ääninen jäätyy ja kylmät tuulet puhaltavat, talvi tuo lumituiskut ja pakkaset. Me osaltamme lämmitämme pienet ja isommat sormet ja varpaat. Kun ekan kerran kerroin tästä ”projektista”, eräs rouva otti kassistaan ekat sukat, ja sanoi, että ”tästä se alkaa!”.
Sukat ja lapaset voi toimittaa/lähettää Vienon kammarille, Valtakatu 70 45700 Kuusankoski. Yhteys Vienoon +35840752812.
Mielenkiinnolla luin Karjalan sanomaa. Toimittaja Margarita Pehkonen kirjoittaa, että edellisenä lauantaina oli vietetty Petroskoi-päivää. Juhlapaikkana oli Rantakatu. Kaupunkipäivä on petroskolaisten lempijuhlia. Turvatoimet kuuluvat myös suurten juhlien tapahtumiin niin myös petroskolaisten. Rantakadulle johtavat tiet tukittiin ja näin ennenkaikkea haluttiin varmistaa kaupunkilaisten turvallisuus. Juhlan aihe oli tänävuonna ”Petroskoi on kuuluisa kaupunki”. Sanoisin, että hyvin mielenkiintoinen myös historiallinen kaupunki.
Neljäs päivä oli jo kotimatkapäivä. Kiersimme Sortavalan kautta, jossa ruokailimme ja muistelimme näkemäämme ja kokemaamme.
Halusin kirjottaa näitä kohtaamisia – miten ne koskettavat, vaikka olemme, elämme eri maissa, mutta kuitenkin tunnemme ja koemme samalla tavalla – Matkamuistot elävät mielessämme pitkään ja joskus saatamme vielä kohdata.
Vieno Viitakare
