Matkalla Petroskoissa ja Kizin saarella.

Matkalla Petroskoissa ja Kizin saarella.

Kesä-heinäkuun vaihteessa matkasimme Äänisen rannoille. Matkapäivän aamuna taivaansini peitti laidasta laitaan taivaankannen. Tunsimme, että kesä oli alkanut sinä aamuna ja päivänä. Ylitimme rajan Värtsilässä. Tulliin kannoimme matka- ja avustustavaramme. Tullivirkailija rouva pyysi avaamaan vauvapaketin. Hän kysyi: ”vienkö kirkolle?”. Vastasin, että tämä on lahja Petroskoin äidille ja hänen vauvalleen synnytyssairaalaan. Yritin solmia pakettia kiinni, mutta tulli-rouva halusi auttaa ja sitoi sen ja toivotti hyvää matkaa. Tulen muistamaan tämän meidän naisten välisen kohtaamisen koskettavana hetkenä. Hetkenä, naisten, joiden molempien elämän kosketuspintaan liittyivät lapset. Tässä kohtaa muistoihini liittyi myös muistomerkillä – Murheen Ristillä käynti ja sen sanoma.

Netin tekstissä kerrotaan.

Neuvostoliiton Suomea vastaan aloittama Talvisota oli Neuvostoliitossa vaiettu sota.

Vuoden 2000 heinäkuussa Impilahden Koirinojalla paljastettu Murheen Risti on ensimmäinen Venäjällä Talvisodan muistoksi sijaitseva muistomerkki.

Murheen risti kuuluu Laatokan Karjalassa matkaavien suomalaisten vakiokohteisiin. Näin myös meille, jotka matkasimme alueella kesäkuussa 2017.

Karjalan johtajan Sergei Katanandov’n sanoman mukaan ”Murheen Ristin” paljastaminen merkitsee paljon sekä Venäjälle, että Suomelle.

”Tämä on Venäjällä ensimmäinen Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan tapahtumista muistuttava monumentti. Historian oppikirjojen laatijat eivät muistaneet vuosiin sitä, – Katanandov sanoi, – Pidämme muistomerkin pystyttämistä sodan kaikkien uhrien muiston ikuistamisena ja rauhan vertaiskuvana kansojemme välisissä suhteissa”.

Murheen Risti- kokonaisuuteen kuuluu mm. taulu, jossa on kiveen hakattuna seuraavat sanat:

”1939-1940, Venäjä ja Suomi, kaksi sisarusta. Suomi ja Venäjä, kaksi äitiä.

Nyt he muodostavat tämän Murheen Ristin.

Itsestään heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi ja kätensä liittyneet yhteen.

Toivossa, että rakkaus voittaa. Se riippuu meistä jokaisesta.”

Jatkoimme matkaa Matroosin kylään. Kuulimme kylän historiaa menneistä ajoista ja nykyhetkestä. Tämä käynti olisi oma tarinansa, joka ehkä joskus kirjoitetaan.

Ensimmäisen matkapäivän päätteeksi majoituimme Hotelli Pohjolaan. Toinen päivä oli Petroskoin kiertoajelu ja kaupungin historiaan tutustuminen. Vapaa-aika, jolloin oli mahdollisuus toteuttaa omia toiveita! Ilta huipentui kanteleryhmän esityksellä – jonka aikana vedettiin henkeä, kun esitys oli niin henkeäsalpaava ja taputukset kestivät pitkään. Pieni on maailma, sillä yhden kantelesoittajan Petroskoista olin tavannut Viipurin musiikkiopiston konsertissa.

Kolmas matkapäivä vei matkalaiset Kizin saarelle, joka kuuluu Unescon perintökohteisiin. Saatellessani matkalaisia laivaan, äänekkäät Äänisen aallot löivät pärskeitä Rautakadulle. Rautakadulla on erikoinen puu, jonka korvaan voi kuiskata toiveen, jonka toivoo toteutuvan. Itse jäin tulkki Elisabetin kanssa keskustelemaan ja jakamaan avustustuliaisia kolmen lastenturvakodin Olga-johtajalle. Lapset ovat huostaan otettuja tai hylättyjä lapsia. Lapset ovat 3-18 vuotiaita. Siitä sainkin ajatuksen, että Petroskoin lapset ovat niitä, joille kudomme talveksi lapasia ja sukkia. Kohta ääninen jäätyy ja kylmät tuulet puhaltavat, talvi tuo lumituiskut ja pakkaset. Me osaltamme lämmitämme pienet ja isommat sormet ja varpaat. Kun ekan kerran kerroin tästä ”projektista”, eräs rouva otti kassistaan ekat sukat, ja sanoi, että ”tästä se alkaa!”.

Sukat ja lapaset voi toimittaa/lähettää Vienon kammarille, Valtakatu 70 45700 Kuusankoski. Yhteys Vienoon +35840752812.

Mielenkiinnolla luin Karjalan sanomaa. Toimittaja Margarita Pehkonen kirjoittaa, että edellisenä lauantaina oli vietetty Petroskoi-päivää. Juhlapaikkana oli Rantakatu. Kaupunkipäivä on petroskolaisten lempijuhlia. Turvatoimet kuuluvat myös suurten juhlien tapahtumiin niin myös petroskolaisten. Rantakadulle johtavat tiet tukittiin ja näin ennenkaikkea haluttiin varmistaa kaupunkilaisten turvallisuus. Juhlan aihe oli tänävuonna ”Petroskoi on kuuluisa kaupunki”. Sanoisin, että hyvin mielenkiintoinen myös historiallinen kaupunki.

Neljäs päivä oli jo kotimatkapäivä. Kiersimme Sortavalan kautta, jossa ruokailimme ja muistelimme näkemäämme ja kokemaamme.

Halusin kirjottaa näitä kohtaamisia – miten ne koskettavat, vaikka olemme, elämme eri maissa, mutta kuitenkin tunnemme ja koemme samalla tavalla – Matkamuistot elävät mielessämme pitkään ja joskus saatamme vielä kohdata.

Suomi 100-vuotta puistojuhla Mäkikylän palvelukeskuksessa Kuusankoskella

 

Puistojuhla kokosi väen yhteen 13.6.2017

”Mäkikylän palvelukeskuksessa Kuusankoskella vietettiin puistojuhlaa viime viikolla. Tilaisuuden juonsi Juha Hämäläinen. Alkusoittona Puhallinorkesteri Wanhat Jääkärit esitti Jääkärimarssin. Tervetulotoivotukset toi hoivatyön esimies Marja-Terttu Kossila.

KUVAT: TIMO NYBERG

Mäkikylän puistojuhlassa Marja-Terttu Kossila (vas.), Pertti Kuokkanen, Marita Toikka, Kimmo Ylikangas, Jarmo Kukkonen ja Juha Hämäläinen–Kouvolassa ollaan tekemässä merkittävää uudistusta sotea yhdessä koko maakunnan kanssa. Tämä on historiallinen koko maata koskeva muutos ja sen tavoitteena on turvata meille kaikille yhtäläiset palvelut niin sosiaali- kuin terveyspalveluiden osalta. Me haluamme olla esimerkkinä kaikille muille maakunta- ja sote-uudistuksessa.

Eversti Pertti  Kuokkanen painotti luottamusta yhteiskuntamme perustana. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja kaikilla on sananvapaus sekä lakeja tulkitaan kaikille samalla tavoin. Sotilaspastorin sanoma oli, että yhdessä me pärjäämme. Kirkkoherra Kimmo Ylikangas muistutti, että on syytä myös osata katsoa taaksepäin. Edelliset sukupolvet ovat tehneet melkoisen määrä työtä ja uhrauksia nykypolven eteen.

–Osaammeko arvostaa vanhuksia tänä päivänä ja huolehtia siitä, että heillä olisi arvokas vanhuus? On myös syytä katsoa eteenpäin ja miettiä mitkä vaikuttavat tämän päivän ratkaisut tulevaisuuteen.

Karjalan Tuki – Kuusankoski ry:n Vieno Viitakare esitti kiitokset kaikkien puolesta. Hän toi esille sen, että nyt on tuotu juhla tänne Mäkikylään, kun vanhusten on hankala päästä muualle. Herran siunauksen lauloi kanttori Jarmo Kukkonen. Juhlan lopuksi Wanhat Jääkärit kajautti Muistoja Pohjolasta -marssin. Tapahtuman päätteeksi sotilaskotisisaret tarjosivat varusmiesten avustamana mehut ja perinteiset hillomunkit.

Vieno Viitakare esitti kiitospuheen

Toivottavasti kaikki päättäjät kiireidensä ja valtavien muutospaineiden alla muistavat sen todellisuuden, että kaikki sektorit pitää mukana luomassa yhteistä hyvää koko kansalle. Taloudellisten haasteiden tähden kaikki vapaaehtoistyö on noussut todella merkittävään asemaan, kun ratkotaan niiden ihmisten ongelmia, jotka ovat tippuneet tai ovat juuri tippumassa pois yhteiskunnan turvarakenteista. Tämäkin juhla ja sen runsas osanotto kertovat kuinka tärkeää on eri sektoreiden yhteistyö.”

Timo Nyberg

PK-kaupunkilehti KE 21.kesäkuuta 2017